Kirjoitukseni kaupungin markkinahintaisesta vuokra-asuntoyhtiöstä sai niin paljon huomiota, että joudun perustelemaan kantaani vähän paremmin. Joudun nyt vastaamaan vähän eri suunnalta tulevaan kritiikkiin kuin siihen, jota odotin. Moni on kysynyt, mihin tässä tarvitaan kaupunkia. Eikö riitä, että nämä Kojamot rakentavat vuokrataloja?
Ylivoitot oikeaan taskuun
Asuntomarkkinat ovat nyt niin pahasti epätasapainossa, että se synnyttää kohtuuttomia ylivoittoja. Jos Kojamo saa nostetuksi oman pääomansa tuoton yli kymmenen prosentin rakentamalla kaupungin sille myymälle maalle vuokra-asuntoja, joiden vuokra maksetaan suurelta osin asumis- ja toimeentulotukena, minusta siinä siirtyy julkista rahaa väärään taskuun. Jos kaupunki rakennuttaisi asunnot ja vuokraisi ne markkinahintaan, ne eivät olisi olennaisesti halvempia, koska markkinahinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta.
Minä haluan käyttää ne voitot, joita nämä sijoittajat kahmivat, asuntotuotannon lisäämiseen Helsingissä. Asuntotuotanto on kiinni tonteista ja tonttien saaminen rakennuskelpoiseksi on kiinni kaupungin taloudesta. Haluan ohjata nuo voitot siihen, että kaupunki pystyy vapauttamaan enemmän tontteja asuntotuotantoon.
Muilla toimialoilla kohtuuttomat voitot synnyttävät lisää tarjontaa, mikä pyyhkii voitot pois, mutta asuntotuotannossa pullonkaulana on tontti, eivätkä sijoittajien saamat voitot synnytä lisää tontteja. Kaupungin saamat voitot sen sijaan synnyttävät.
Eikö tontit pitäisi myydä kalliimmalla?
Jos kaupungin maalle rakentaminen tuottaa tuollaisia voittoja, eikö se osoita, että kaupunki on myynyt tontit liian halvalla? Tuukka Saarimaa teki tämän aivan ilmeisen kysymyksen. Vastaus on, että on myyty liian halvalla. Yritän tehdä lautakunnan jäsenenä tälle sen mitä voin, mutta kilpailuolosuhteet alalla ovat heikot eikä vallitseva kulttuuri tue tonteista rahastamista. Moni elää siinä huvittavassa väärinkäsityksessä, että antamalla tontit halvemmalla saisimme edullisempia asuntoja.
Lisäksi näiden sijoittajien tuottovaatimukset ovat aivan liian suuret. Siksi kartellien purkautuminenkaan ei nostaisi tonttien myyntihintaa riittävästi.
Kaupunki saa rahaa halvemmalla
Eläkevakuutusyhtiöiden tuottovaatimus sijoituksilleen on viisi prosenttia. Tällaisia tuottoja saa elinkeinoelämässä, mutta asuntorahoitukseen moinen tuottovaatimus on aivan posketon. Kaupunki saa lainaa nollakorolla. Tarkoitus on, että tätä edullista rahaa myös käytetään. Sen takia keskuspankki sitä painaa. On täysin oikein ja kohtuullista, että kaupunki käyttää halpaa rahaa asumiseen.
Juuri nyt asuntojen markkinahintaan ei ole sanottavaa vaikutusta sillä, millä rahalla kaupunki saa rahaa, mutta muuttuu olennaiseksi, jos suhdanteet kääntyvät ja vuokrat pyrkivät laskemaan. Siinä vaiheessa yksityiset alkavat jarrutella tarjontaa tukeakseen vuokratasoa. Kaupungin kannattaa jatkaa tarjonnan lisäämistä, koska tosin kuin sijoittajilla, tavoitteena on laskea vuokria, ei nostaa niitä.
Yksityiset valittavat kaupungin epäreilusta kilpailusta EU:hun
Eivät valita tai vaikka valittaisivat, eivät menestyisi. Asuntopolitiikka EU-maissa on kaikkea muuta kuin markkinaehtoista. Mikä on sallittu Saksalle, on sallittu myös Suomelle. Sitä paitsi eivät ole valittaneet ARA-tuotannostakaan. Se vasta epäreilusti sijoittajien kanssa kilpailee.
Oma asuntokanta elinkeinopolitiikan välineenä
Helsinki kilpailee muiden kaupunkien kanssa yritysten pääkonttoreista ja Britanniasta pois häädettävistä EU-virastoista ja vaikka mistä. Siinä on hyvä olla myös osoittaa asuntoja tarvitseville.
